Ihana tavallinen arki!

Tänään oli kyllä tämän vuoden tähän mennessä paras hetki, kun pääsimme Karun kanssa kahdestaan kävelemään satamaan. Karu sai hypätä itse autoon ja sieltä pois. Karu sai kahlailla mielin määrin. Karu sai potkia hajuja joka kerta kun teki mieli. Ja minun ei tarvinnut varoa tai olla sydän syrjällään koko ajan vaan sain katsoa elämästä nauttivaa koiraa ja nauttia myös itse.

Ei olla sataman alueella käyty sitten viime vuoden (jalkaepisodin vuoksi). Se on aivan täydellinen koiran sosiaalistamispaikka, kun siellä kulkee aikuisia ja lapsia, muita koiria, siellä on myös ravintola ja padel -kenttä. Kaikenlaista tutkittavaa ja ihmeteltävää siis on, mutta tilaa riittää ja on avaraa, joten pääsee helposti kauemmaksi jos tarvitsee. Siellä kun oli kävelty ja kahlailtu tarpeeksi niin sitten vain istuttiin ja nautittiin ihanasta kevätilmasta! Arkea osaa taas arvostaa eri tavalla kun Karu oli niin pitkään toipilaana.

Meille sattui tuolla kaksi koirakohtaamista ja molemmilla kerroilla minun ei tarvinnut vetää kiskovaa Karua koirista poispäin, vaan Karu hoksasi itse että pääsee tilanteesta pois ja halusi päinvastaiseen suuntaan missä koirat olivat! Hyvä Karu!!

Ainiin ja tulihan tuo pallero myös pestyä. Nyt ei karvojakaan enää lähde niin paljoa kun enimmät on saatu föönillä lennätettyä pois. Kyllä on linnut hakeneet karvoja ahkerasti!

Ennen ja jälkeen pesun. Kyllä tuli siistin näkönen, ihan kuin trimmattu!