"Virallinen" neljän viikon saikku on huomenna ohitse! Uskaltaa jo hieman hengähtää eikä tarvitse itse enää panikoida Karun hyppiessä tai hepuloidessa. Ja mikä parasta, kohta päästään taas noseen! Tai siis itse nosehan ei ole ollut ongelma missään vaiheessa, Karu etsii tosi rauhallisesti eikä hypi tai pompi hallitsemattomasti kätköä etsiessään, vaan ongelma on odottelu ja siirtyminen paikasta A paikkaan B. Koska paikalla on muita koiria ja paljon koirien hajuja, Karu vetää hihnassa paljon ja saattaa tehdä äkkinäisiä nykäyksiä tmv. Tämä on se syy, miksi ei olla menty treenaamaan vaikka sitä Karun lääkärit ja hoitajat kehuukin hyvänä ajanvietteenä. Kotona voisi tosin treeniä tehdä, mutta pelkään tekeväni jonkun mokan pitkän tauon jälkeen ja sitten meneekin kaikki pyllylleen. Enkä halua mokailla koska tähtään tuon kanssa kisoihin vielä joku päivä..!
Mätsäreitäkin alkaa olla aika paljon tässä keväällä. Loistavaa sosiaalistamista mennä vain paikalle hengailemaan. Nyt ainakaan ei ole hinkua osallistua itse, mutta katsotaan lähempänä uudestaan. Ajatuksena olisi myös käydä kauppakeskuksessa istuksimassa.
Tässä Karun pitkän saikun aikana on tullut huomattua, että ei tuo koiruli oikeasti kaipaa pitkiä kävelyjä useasti viikossa. Ennen joulukuista tapaturmaa pienesti stressasin sitä, että Karu ei pääse metsään tarpeeksi juoksemaan (koska koiran "kuuluu päästä joka päivä juoksemaan useita tunteja vapaana metsässä" yms yms...) tai että tehdään aivan liian lyhyitä kävelyjä. En oikein tiedä miten sen sanoisi paremmin, mutta kun Karun pitkät kävelyt väheni eli saikku alkoi, Karusta tuli iloisempi.
 |
| Hölmö :D |
Luulen siis, että tehtiin Karun kuntoon tai jalkojen kestävyyteen nähden liikaa, enkä antanut Karun palautua tarpeeksi. Kun pitkät kävelyt ja metsässä juokseminen loppuivat, Karu alkoi olla iloisempi, energisempi ja hepuloivampi (kipeästä jalasta huolimatta). Ennen Karu sai vapaana juostessa herkästi hepuleita, mutta mitä useammin käytiin, ei Karu jaksanut enää innostua edes lelusta vaikka yritin leikittää.
Karu on raskasrakenteinen koira ja kevytrakenteiselle koiralle tunnin metsässä samoilu ei välttämättä tunnu missään, mutta Karun kaltaiselle se ottaa jo kunnon päälle. Myös löysät kintereet luultavasti vaikuttavat siihen kuinka raskaaksi Karu kokeen kävelyn, kun niitä jalkoja pitää jännittää enemmän. Kiran (7kg) kanssa en muista ongelmaa nuoruusvuosinaan etteikö hän jaksaisi, mutta Karun (55kg) kanssa täytyy opetella toimimaan toisin. Ihan jo lonkkienkin takia parempi etteivät lihakset pääse väsymään liikaa, mutta kuitenkin lihaskuntoa saisi kehitettyä. Eli lyhyempiä mutta laadukkaampia ulkoiluja! Yritän opetella kuuntelemaan Karun kehoa paremmin tästä lähtien.
Ja vielä lopuksi: minusta tuli eilen täti! Saa nähdä kuinka Karu tulee suhtautumaan tähän uuteen ihmiseen, kaikkeni teen että alusta asti Karulla olisi vauvelista positiivinen fiilis. :) Ja kaiken kukkuraksi minusta tulee kummitäti toiselle vauvalle joka syntyy kuukauden päästä! Vauvat ovat Karun mielestä pelottavia, mutta nyt tulee pakosti siedätystä lähivuosina. Pentuna Karu tykkäsi lapsista, joten luulen että kaikki tulee menemään hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti