Pitkän pähkäilyn jälkeen päätin ostaa Karulle kuonopannan. Nyt voin vain todeta, että olisipa tullut ostettua jo aikaisemmin! Perus kävelylenkit siis sujuvat pääsääntöisesti hyvin, mutta Karun hallinta on haastavaa esim. eläinkaupoissa, koirakoulussa tai noseworkissa. Siis paikoissa missä on kauheasti kiinnostavia hajuja ja paljon hälinää ja ahtaita tiloja.
Käytiin eläinkaupassa Karun kanssa kokeilemassa kuonopantoja. Sinne meno oli aika väsyttävää kun Karu ei malta syödä herkkuja ja vetää eteenpäin kuin höyryjuna. Vaikka me aluksi vaan istuttiinkin kauppakeskuksen tuolilla ja katseltiin maailman menoa ja vähän rauhoituttiin, mutta ei se silti tuon menojalkoja täysin hillitse. Eikä vedonestovaljailla ole kauheasti vaikutusta.
Ihana myyjä suoraan tiesi mikä koko Karulle olisi sopiva ja laitettiin se heti päähän. Vähän Karua ärsytti, mutta yllättävän hyvin antoi pannan olla paikallaan. Lähdettiin sitten eläinkaupasta kuonopanta päässä ja ai että. Eipä muuten vetänyt ollenkaan! Herkkuja toki koko ajan tungin naamaan ja niitä nyt malttoi jopa syödä.
Seuraavan kerran kokeiltiin kuonopantaa noseworkissa. Siellä Karulla on aivan järjetön neliveto päällä koska koiria ja niiden hajuja on joka puolella ja muutenkin Karu on tosi innoissaan harrastuksesta (mm. sai hepulin kun tiesi mihin ollaan menossa). Herttileijaa kuinka helppoa kulkeminen oli! Taas herkkuja naamaan kun kulki nätisti vierellä. Kummallista kuinka herkut kelpaa paremmin kuonopanta päässä... Tunnin jälkeen tuli jännittävä tilanne kun oltiin menossa autolle ja yhtäkkiä meidän molemmin puolin oli koiria. Ei muuta kuin herkkuja naamaan jatkuvalla syötöllä ja nopealla kävelyllä autolle - onnistui! Hitsit kun olin ylpeä Karusta, koirien ohitukset menee vaan koko ajan paremmin!
Noseworkissa menee edelleen hyvin, ohjaaja on kyllä aivan huippu. Kun jotain asiaa yritetään ja huomataan ettei se toimi Karulle, niin vaihdetaan tekniikkaa. Lähinnä ongelmana Karun kanssa on se ettei Karu jaksa toistoja. Etenkin jos herkut ei helpolla tule, niin Karu toteaa että pidä herkkus! Etsintä on edelleen Karulle se ykkösjuttu, sitä tekisi varmaan loputtomasti. Mutta kaikki muu on on Karun mielestä kivaa niin kauan kuin se on tarpeeksi helppoa ja sopivan haastavaa. Eli me edetään pienin askelin mutta kuitenkin nopeaan tahtiin, että Karu ei kyllästy.
Huomasin yksi päivä ohimennen Karun tassuja tarkastellessa että kylläpä tassunpohjat punertaa. Ne myös haisi samalta kuin korvien hiiva. Karu ei ole nuollut kertaakaan tassujaan, joten ajattelin että ei ne varmaan pahat ole. Käytin Karua kuukausittaisella osteopen-pistoksella lääkärissä ja samalla kysäsin tassunpohjista. Lääkäri ajeli karvat ja tassuista tuli jopa verta! Ne olivat myös turvonneet. Näyte paljasti mitä epäilinkin, hiivatulehduksen. Hoidoksi shampoopesuja, antibioottikortisonivoidetta ja betadinea. Karu ei ole näyttänyt kipuja sitten yhtään, ei ole edes haistellut tassujaan. Kuinkakohan kauan kerkesi tuo hiiva jyllätä kun noin pahaksi meni. Korvia olen usein tarkastellut ja niissä ei ole ollut mitään ongelmaa, nyt pitää näköjään alkaa katsomaan säännöllisesti myös tassunpohjat.
Vaikka terveyden kanssa on ollut haasteita jo ihan riittävästi, Karun luonne on onneksi kyllä täysi 10. Vaikka lääkärissä tassut olivat selkeästi kipeät, Karu tosi nätisti antoi lääkärin niitä katsoa, ei ole yhtään äkäinen. Kerran rimpuili enempi, mutta kun omaa otetta hellitti, niin Karua helpotti. Herkkuja naamaan eikä liikaa pakottamista, niin hyvin menee.
Karu painaa tänään 46kg ja on kotimittauksella 68cm korkea.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti