Lähdettiin heti aamusta makkaroita paistelemaan nuotiopaikalle ja tämä olikin ensimmäinen makkaranpaistoretki Karun kanssa. Paikalla oli myös kota, mutta päätettiin tehdä tuli kuitenkin ulos, sillä Karu viihtyisi kuitenkin mielummin ulkona. Lunta on tullut todella paljon ja Karu ei haluaisi kävelyiltä tulla sisälle ollenkaan, joten siinäkin mielessä oli kiva olla ulkona jotta Karu saisi nauttia lumesta täysin rinnoin. Ja kylläpäs se nauttikin!
Karu sai monen monta hepulia eikä malttanut rauhoittua paikalleen ollenkaan, paitsi silloin kun sai kuivatun ruokatorviherkun. Muuten koko ajan piti jossain haistella tai jotain jyrsiä. Karu olisi pysynyt hyvin irtikin, mutta tie nuotiolle oli mäen takana joten emme huomaisi kovin ajoissa jos joku muukin olisi ollut tulossa, joten Karulla oli 10m hihna, mutta hihna ei ollut missään kiinni.
Ketään ei tullut paikalle ja saimme rauhassa tehdä tulet ja syödä makkarat pienessä lumisateessa. Nyt tuosta Karun paksusta turkista on hyötyä, tuskin tarvitsee koko talvena huolehtia että Karulle tulisi kylmä. Pentukarva on kovasti vaihtumassa, karvanlähtö on tällä hetkellä runsasta kaikissa raajoissa ja vähän kaulassa, mutta rungosta ei vielä lähde. Karva on edelleen pumpulimaisen pehmeä, joten mielenkiintoista nähdä tuleeko karvasta karkeampi.
Karun kanssa koirien ohituksetkin ovat nyt jostain syystä menneet paremmin. Emme siis ole treenaamalla treenanneet asiaa, vaan jos koira on tullut vastaan niin vaihdamme suuntaa tai menemme eri polulle. Olen ajatellut väistää noita tilanteita missä koira tulee suoraan kohti ja ohitus on metrin päästä, koska ne eivät yksinkertaisesti onnistu, joten ollaan aloiteltu harjoittelu kauempana olevista koirista. Aina lenkillä kun jossain on ollut koira, palkkaan Karua sen rauhallisesta katsomisesta. Olin siinä uskossa, että Karu pystyy keskittymään minuun kun toinen koira on vähintään noin 20-30 metrin päässä. Kunnes kävelyllä tuli vastaan koira viereistä polkua kävellen, väliä noin 10 metriä. Karu katsoi mutta suostui etsimään herkkuja. Luulin ettei Karu nähnyt valkoista koiraa lumihangesta, koska oli kuitenkin aika lähellä eikä reagoinut. Noh, lenkki jatkui ja taas tuli koira vastaan, kerkesimme väistää sivuun ja meidän välissä oli vain noin viisi metriä ja mitä vielä! Karu keskittyi herkkuihin! Nuo molemmat ohitukset olivat siitä hyviä että ne koirat eivät välittäneet Karusta, jos olisivat haukkuneet niin tilanne olisi ollut varmasti eri. Mutta hyvä Karu! Olemme huomaamatta edistyneet! :)
Muutenkin meidän lenkit ovat olleet mukavampia kun olen ottanut systemaattisesti tavaksi että kiihtyneenä emme etene mihinkään. Ennen vähän lepsuin asiasta, mutta nyt en enää. Olemme paikallaan niin kauan kuin tarvitsee. Hyvä mittari Karun rauhoittumiselle on se, että se malttaa hetken istua paikallaan ja ottaa katsekontaktin. Jos ei malta istua niin sitten on liian kiihtynyt. Olen alkanut jättämään vedonestovaljaatkin hiljalleen meidän lenkeiltä pois. Ne tuo kyllä turvaa jos kävellään vilkkaamalla paikalla, mutta peruskävelyllä en koe niitä enää tarvitsevani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti