Nosework on aika kivaa!

Noseworkin ensimmäinen tunti oli luento ilman koiria, joka oli kyllä itselleni hyvin tarpeellinen. En siis tiennyt noseworkista juuri muuta kuin että siinä koira etsii hajuja, joten vähän selvensi lisää lajista tuo luento. Kouluttaja myös kyseli koirista, jotta tietää sitten etukäteen minkälaisia kavereita on tulossa. Paperilla tämä nosework kuulostaa juuri meille sopivalta harrastukselta kaikin puolin, nyt sai vaan sitten jännittää että mitä mieltä Karu on. Olisi kiva päästä joskus kisaamaankin, jos yhtään siltä näyttää. Kisoissa kun koira pitää/saa olla hihnassa eikä muita koiria ole näköetäisyydellä, niin Karukin pystyisi ehkä jopa keskittymään etsintään.

Meidän sohvaperuna.

Toinen nosetunti olikin sitten koirien kanssa, ja ihan alkuun Karu pääsi etsimään omaa herkkuruokaa huoneesta. Olin keittänyt lihaa ja paistanut oivariinissa maksaa ja makkaraa. :D Tarkoitus oli että ruoka olisi haisevaa ja hyvää. Ja Karun mielestä taisi olla vähän liiankin hyvää... Ohjaaja antoi ensin Karun haistella ruokaa ennenkuin piilotti sen ja voi hyvänen aika kun oli Karussa pitelemistä! Ei enää muut koirat kiinnostaneet siinä vaiheessa. Karu tajusi siis jo ensimmisestä kerrasta mitä sen piti tehdä. Uusi tila ja uusi ihminen, mutta Karu keskittyi vaan siihen että löysi ruoan, hienoa!! Tehtiin ruoan etsintä kolme kertaa, sitten tauko ja uudestaan kolme kertaa. Lopuksi esiteltiin ensimmäinen haju ja palkattiin aina kun koira sitä haisteli.

Ei siis paremmin olisi voinut mennäkkään - etsinnän osalta! Hallin ympäristössä oli paljon muita koiria treenailemassa muita lajeja, joten odotusajat olivat Karun kanssa aika levotonta. Toivon että ajan myötä Karu tajuaa homman nimen eikä enää välittäisi niin paljon muista koirista, mutta ei kai siihen muu auta kuin aika ja oma rauhallinen käytös. Sekä palkitseminen oikeissa tilanteissa. Onhan Karukin kuitenkin vielä pentu.

Toinen Karun nosekerta meni taas hyvin. Karu oli niin innoissaan että vinkui lähes koko odotusajan?? Kun Karu on piippailut, se on ollut vain kerran tai pari, mutta nyt se oli jatkuvaa. Kummallista, mutta siis ilmeisesti Karun mielestä tää on vaan niin kiva juttu ettei millään malttaisi odottaa. :) Ja sitähän mä halusinkin, että päästäisiin harrastamaan jotain mistä Karu tykkää. Etsintähuone oli yläkerrassa ja Karu rymisteli aivan kauhealla kiireellä rappuset ylös. Seuraavilla kerroilla ja myös kotonakin aletaan harjoittelemaan enemmän vieressä kulkemista, että rynniminen saataisiin vähemmäksi. Saatiin siihenkin kouluttajalta vinkkejä. Mukavaa että nosekouluttaja neuvoo myös muissakin asioissa kuin pelkässä etsimisessä!

Karu löysi taas piilotetut ruoat hyvin. Karulla on kuulemma hyvä etsinätekniikka ja sen itsekin huomasin. Karu myös "avaa nenänsä" jo heti astuessaan ovesta sisään, eli jos se herkku olikin heti oven vieressä, Karu ei juokse suoraan huoneen toiseen päähän vaikka on todella innoissaan, vaan heti haistaa herkun ja jarruttaa ja löytää sen. Eli malttia on vaikka ei aina siltä näytä!

Opetettiin taas myös hajun tunnistusta (eli haistaa hajupurkkia ja saa siitä palkan), sitä Karu jaksaa muutamia toistoja ja sitten se käy tylsäksi. Saa nähdä kuinka Karu innostuu etsimään noita tiettyjä hajuja. Jatketaan heti tämän alkeiskurssin jälkeen jatkokurssille ja sen jälkeen olisi mahdollista saada valmennuspaikka, eli meille olisi jatkuva treenivuoro kerran viikossa. Siitä olikin puhe, että ehkä meille joka toinen viikko voisi olla parempi tämän kerran viikossa harrastamisen jälkeen.

Jos onnistumiset ja ilo jatkuu samalla tahdilla niin eiköhän tämä ole se meidän yhteinen harrastus jatkossakin!

Nenäkin vääntyy vinoon kun on niin kyylä.