16.11.26

Nosen "puolikkaat möllit"

Päätin mennä Karun kanssa testaamaan nosea uudessa paikassa eri ohjaajan kanssa. Tuli siis tilaisuus mennä kokeilemaan 1lk. tason etsintää kahdessa sisätilassa (eli vähän kuin puolimöllit, koska kokeissa on aina neljä aluetta). Pohdin pitkään että viitsinkö mennä koska jos on paljon vieraita koiria ulkona ympärillä ja uusi paikka niin mitenköhän Karu malttaa keskittyä. Mutta jos me joskus kisoihin halutaan niin ihan sama ongelma olisi edessä joten ei muuta kuin härkää sarvista ja kokeilemaan!


Mua jännitti ihan käsittämättömän paljon. Varmaan kun tein mielessäni etsinnästä kokeenomaisen ja jos se menisi ihan plörinäksi niin onko sitä kisoihin sitten järkevää ikinä mennä. Että mukamas tämä yksi kerta määrittelisi meidän nosen tulevaisuuden. Justiinsa joo.

Ennen kuin lähdettiin, tein Karulle kätkön meille kotiin, vähän kuin herättelemään että mitä ollaan menossa tekemään. Siitähän ei tullut yhtään mitään! Karu etsi tiiviisti kätköä, mutta kun oli kohdalla, haisteli ja lähti pois. Voe rähmä. Karu alkoi jo luovuttamaan kun ei muka löytänyt mitään(?), joten jouduin vähän ohjaamaan ja sitten Karu kokeili kuinka helposti saisi namin, eli ilmaisi vähän sinnepäin. Kyllä se sieltä loppujen lopuksi löytyi mutta ajattelin jo hetken että mennäänkö ollenkaan noihin etsintöihin.


Voin nyt sanoa että onneksi mentiin! Siellä oli tuohon aikaan vain yksi koira meidän lisäksi ja he etsivät ensin. Saatiin Karun kanssa hengailla ulkona ennen meidän vuoroa, minkä olen huomannut olevan Karulle aika ehdoton asia ennen etsintää. Jos joudutaan menemään etsintäalueelle välittömästi autosta ulos tullessa, Karu on ylivirittynyt ja haluaa keskittyä lähinnä siihen missä on narttujen hajuja. Joten pieni pissitys ja hengailu asettaa Karun parempaan mielentilaan.

Meidän vuorolla Karu vetää nelivetona sisätiloihin - tottakai koska pitää päästä tarkistamaan tilat ja olla utelias. Sisätiloissa oli käytävää ja useampaa eri huonetta sekä ihmisiä. Meidän huoneen kohdalla pyysin Karun istumaan, annoin haistaa tulevia herkkupaloja ja annoin etsintäkäskyn. Ja mitä tekee Karu - etsii ihan täysillä kuin oltaisiin perustreeneissä! Mentiin huone ympäri, Karu käyttäen hyvin nenäänsä, toisella kierroksella Karu pysähtyi kätkön kohdalle ja ilmaisi, löytö! Voi kuinka hieno mies!

Sitten seuraavaan huoneeseen, Karu käy huoneen läpi ja jää haistelemaan kahta tuolia jotka ovat vierekkäin. Ensin haistelee toista tuolia ja ilmaisee. Ilmaisu oli vähän umpimähkäinen, en sanonut mitään koska en uskonut että kätkö on siinä. Annoin tarkentaa. Karu taisi toisenkin kerran ilmaista vähän huolimattomasti ja empiessäni ohjaaja sanoikin että anna tarkentaa. Karu siirtyi toiseen tuoliin, haisteli tarkemmin, tuli varmempi ilmaisu ja sitten minulta hieman epävarma "löytö" ja siinä se oli! Hyvä Karu! Sain minäkin kehuja kuinka hyvin osaan lukea Karua (eli nyt ainakin kolme on minulle näin sanonut). Täytyy kai minunkin oppia uskomaan itseäni että osaan tuota lukea, koska kyllä minä useimmiten oikeasti tajuan milloin Karu on oikealla kätköllä ja milloin ei, mutta epävarmuus päässä antaa vallan.

Karu oli tosi väsynyt etsintöjen jälkeen.

Ai että kuinka hieno mies, aivan vieras tila minulle ja Karulle sekä Karulle vieras ohjaaja ja etsi kuin perustreeneissä. En olisi uskonut että menee noin hyvin! Karu jopa viimeisen ilmaisun kohdalla ilmaisi katsomalla ohjaajaan että no tässä se on kun toi toinen ei usko. :D Mikä on hauskaa että Karu katsoo vierasta ihmistä silmiin palkan toivossa!

Viimeksi meidän perustreeneissä ohjaaja ehdotti että laatikot voisivat olla meidän ekat kisat, kunhan Karu oppisi olemaan hellempi laatikoiden kanssa. Vaikkakaan ei vahingoista tule virhepisteitä mutta jos tuo talloo vaan niitä laatikoita niin kyllä siitä joku sanktio tulee. Lisäksi meidän pitää alkaa harjoittelemaan tuota palkkahommaa, koska olen aina ennen etsintäaluetta näyttänyt Karulle mitä on palkkana. Se pitäisi jäädä pois, mutta suunniteltiin että näytän palkan siellä kauempana missä saa vielä palkata ja siitä suoraan etsintätilaan.

Kyllä me hiljalleen aletaan olemaan kisavalmiita. Ehkä ensi vuonna? Nosessa parasta on se että ikinä ei voi olla täysin valmis, koska itsestä riippumattomia muuttuvia tekijöitä on niin paljon. Kisatkin ajattelin ottaa treenin kannalta, pääsee vähän testaamaan mitä osataan. Ei ole mitään tavoitteita että pitäisi saada joku tietty pistemäärä tai päästä joskus kolmanteen luokkaan. Tehdään vaikka ikuisesti ykkösluokkaa. Kisat varmaan käydään ainoastaan Keski-Suomessa koska täällä on niin ihanat ihmiset ja kannustava porukka. Kaikkialla ei kuulemma näin ole (hyi että, en voi sietää ilkeitä ihmisiä).

Etsintöjen jälkeen piti päästä jäähdyttelemään!

Niin ja isänpäivä ihmisvauvan kanssa samassa talossa meni erinomaisesti! Karu oli todella hieno mies! Karulla oli oma turvahuone, jossa oleili varmaan puolet ajasta. Vauva ahdisti, mutta aina kun Karu antoi rauhoittavan signaalin tai kääntyi pois niin annoin hurjasti kehuja. Isäni luokse päästin Karun aina kun mahdollista koska hän on Karun lemppari-ihminen. Näin Karu sai mielihyvää vaikka vauva oli lähellä. Karu sai haistella vauvan tavaroita ohimennessään, muuten ei päässyt vauvan lähelle. Siitä päivästä jäi niin hyvä mieli ja usko tulevaan, että kyllä Karu oppii. Vauvan vanhemmat olivat myös tyytyväisiä, olin kertonut myös meidän koirankouluttajakäynnistä, joten hekin tiesivät että otan asian tosissani (tiesivät kyllä jo ennestään) ja haluan että kaikki menee hyvin.

Karulla kävi yksi virhearvio. Päästin Karun takapihalle tuulettumaan. Alue oli aidattu kolmen metrin aidalla kissan vuoksi. Isäni ja puolisoni tulivat ulos katsomaan jotain savustuspönttöä. Karu meni tästä aivan sekaisin ja sai hirveät hepulit. No, ei tässä vielä mitään mutta Karu ei ilmeisesti voinut hillitä itseään joten otti vauhtia ja hyppäsi vauhdilla aitaa vasten?? Aita vähän taipui, Karu tuntui olevan ok. Kyllä hirvitti ja nauratti! Tämän jälkeen tarkkailin Karua pari päivää mutta mitään jumeja tmv. ei onneksi ilmennyt. Eli säikähdyksellä selvittiin.


Oli ihanaa saada pariksi päiväksi lunta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti