Karusta on kuoriutunut aika kiva harrastuskoira. Vaikka Karu ei sinänsä vaadi mitään ylimääräistä elämäänsä vaan tyytyy myös vähään tekemiseen, niin on sen kanssa kiva touhuta ja tarjota aktiviteetteja. Enkä toki odottanutkaan mitään varsinaista harrastuskoiraa, mutta yllättävän kivasti Karu haluaa tehdä asioita yhdessä. Ehkä sekin auttaa kun pennusta asti on yhdessä harrasteltu.
Nosessa Karu on todella taitava ja edistymistä on havaittavissa. Nyt olemme siirtyneet jo ulkoetsintöihin! Yllättäen Karu on täydessä etsintämoodissa myös ulkona eikä lähde juurikaan haahuilemaan muualle. Viimeksi tosin oli haastava paikka leikkipuiston vieressä, häiriötä oli paljon mutta yllättävän hyvin meni! Ja nyt kun on saatu vielä hyvät uutiset lonkista ja kintereistä niin ei ole enää huolta nosessa jos Karu lähtee kiipeilemään tai hyppimään tasoille, siinäpähän taiteilee. Kisoihin tähdätään ja heti kun ohjaaja ajattelee meidän olevan valmiita niin mennään!
Arkitottiskurssi aloitettiin myös. Ei mitään tiettyä tavoitetta meillä ole, mutta tehdään häiriössä treeniä ja opetellaan uusia taitoja. Ekalla tunnilla Karu oli kiinnostunut tytöistä, mutta malttoi keskittyä myös minuunkin (tai herkkuihin). Kontaktissa kävely ei onnistu paria sekuntia kauempaa vaan herkkua pitää tunkea naamaan jatkuvalla syötöllä. Tämä ei sinänsä ole ongelma, hiljalleen toivottavasti maltti kasvaa mutta liikoja en odota - Karu kun ei ole mikään palveluskoira. Kunhan herkkujen kanssa suostuu luopumaan muista kiinnostavista asioista (edes joskus :D) niin se kelpaa minulle.
Minua oli mietityttänyt Karun käytös, kun jos Karu haluaa mennä vieraan ihmisen luokse, on Karu jännittynyt, mutta utelias. Arkitottiskurssin pitäjä kertoi että se on kuulemma ihan tyypillistä alkukantaisen koiran käytöstä. Ja Karuhan ei mene jonkun luokse jos ei halua, enkä ole ikinä pakottanut.
Mätsäreissäkin nyt aletaan enempi käymään. Olin ostanut ohuen näyttelyhihnan Karulle, mutta totesin että ei se ole sopiva. Aivan liian ohut siihen nähden miten Karu vielä kehässä käyttäytyy (holtiton toisinaan), joten ostin puolikuristavan nahkapannan. Mukavampi mennä kun hihna ei paina Karun kaulaa niin terävästi ja minunkaan ei tarvitse pelätä että hihna katkeasi vedosta. Ja en osaa enää oikein hävetäkkään Karun jalkoja, mikä on minulta suuri edistysaskel! Eihän Karu ole jalkojaan valinnut ja jos jotakuta kauhistuttaa niin sittenpähän kauhistelee. Meillä pyyhkii hyvin! :) Karu on kivuton ja nauttii elämästä, mikäs olisikaan sen parempaa tai tärkeämpää! ❤
Vielä mitä voitaisiin Karun kanssa lisää harrastella, niin verijälkeä ja ihmisen etsintää metsässä. Lisäksi hoopers kiinnostaa, mutta sitä voidaan kyllä ihan itsenäisestikin kokeilla hallilla. Rally-tokokin olisi hauskaa, mutta Karun kiinnostus lopahtaa jos herkkuja ei tipu tiheästi. Toisaalta eihän se ole ongelma jos kisoihin asti ei mennä. Petotesti kiinnostaa todella paljon, en yhtään osaa arvata miten Karu siellä käyttäytyisi. Smart dogissa ollaan käyty, mitäs muuta sitä olisikaan mihin voisi mennä....??
