Karu on nyt jo useamman kerran päässyt tapailemaan paria naapurin tyttökoiraa ja kävelyt ovat menneet hyvin. Karua ei vaan voi pitää irti, sillä Karu painollaan jyrää nuo kaverit ja he eivät sitä arvosta. Karun korvat myös katoavat totaalisesti eikä Karu kuule minua lainkaan tyttöjen läsnäollessa. Herkkuja etsivät nätisti yhdessä maasta ja pusuttelevat keskenään. Tämä on Karulle juuri sopivaa sosiaalistamista. Olen miettinyt olisiko Karulle kiva samankokoinen painikaveri, mutta luulen että Karun löysille kintereille se voisi olla liian riskialtista. Vielä kun tällä viikolla hepuloidessa Karu on vinkaissut kahdesti... Voi vitamiini sentään. Ei onneksi ole ontumista enkä ainakaan omin sormin tunne turvotusta, eikä tuo arista vääntelyitä, joten sormet ristiin että nämä nyt olivat vain huonoa tuuria eikä isompaa vahinkoa kerennyt tapahtua... Sydän syrjällään saa kyllä tuon kanssa koko ajan olla.
Mutta jotain kivaakin, päästään nimittäin Karun kanssa marraskuussa aloittamaan nosework! Tätä olen odottanut tosi paljon! Karu on tosi hyvä nenästään, mutta kaikki verijälki- ja noseworktunnit ovat menneet todella nopeasti enkä ole kerennyt niihin ilmottautumaan. Nyt jostain syystä oli kaksi paikkaa vapaana lähellä olevan koirakoulun nosework-perusteisiin, joten naapurin kanssa varattiin heti paikat! Innolla odotan ja toivon että tästä tulisi Karun kanssa se meidän yhteinen harrastus. Tosin jos Karua ei vaan kiinnosta niin en pakota. Mennään nyt kuitenkin kokeilemaan.
Fyssarikin kävi pitkästä aikaa. Karun oikea takareisi oli jumissa, etureidet olivat hyvässä kunnossa. Jumppaamisessa on ollut meillä taukoa minun jaksamisen vuoksi ja sen fyssari huomasikin - takajalkojen hallinta oli huonontunut. Katsottiin jumppaliikkeet taas, tehdään ihan perusjuttuja kuten tassujen nostoja ja sivusuuntaista steppailua.
 |
| Haravointiapuri sai palkaksi etsiä herkkuja lehtikasasta. |
Karun pienet ihotulehdukset ovat tällä hetkellä hellittäneet (koputtaa puuta). Karulla alkoi myös ihan oikea karvanlähtö, vauvakarvat siis ilmeisesti nyt vaihtuvat pois. Mietinkin, että voisiko tällä olla yhteys, kun karvat vaihtuu niin kosteuskin pääsee helpommin poistumaan.
Karu ei ole saanut enää kalkkunaa ruoaksi ollenkaan, kun sitä syötyään puklaili ruokaa ulos. Tuo ongelma poistui kun kalkkuna jäi ruokavaliosta pois. Samaan aikaan ihotulehduksetkin parani, mutta olikohan vain sattumaa..?
Korvan hiiva on lääkityksen avulla helpottanut, mutta jänskättää alkaako uudestaan... Ostinkin siksi Malacetic aural -korvapuhdistetta, kun luin että se auttaa monilla pitämään hiivan poissa jos sitä säännöllisesti käyttää. Kun Karulla on hiiva ollut vain vasemmassa korvassa, niin epäilen että ongelma on ennemmin kosteus ja korvan rakenne, kuin esim. ruoan aiheuttama ongelma.
Junnukoulussa menee ihan ok. Karua kiinnostaa toiset koirat valtavasti, minkä vuoksi Karun huomio herpaantuu helposti. Mutta tehdään siellä Karun keskittymiskyvyn mukaan harjoituksia. Hyvää harjoittelua tuo on ihan vain sekin, että ollaan siellä samassa tilassa eikä muita pääse morjestamaan. Viime tunti meni kyllä plörinäksi kun ensin harjoiteltiin ulkona ja meitä seurasi koko ajan kaksi varista! Ne tuli metrin päähän Karua yrittäen napata herkut mitä heitin Karulle... Karu tietysti niistä villiintyi ja meni kierroksille. Paikkaa vaihdettiin ja varikset seurasivat perässä, kaikki muut koirakot saivat olla rauhassa. Huoh... :D
 |
| Karun ja talitiaisen nopea silmästä-silmään kohtaaminen tallentui kuvaan! |
