Kesän mökkireissu

Oltiin noin kaksi viikkoa vuokramökillä Karun kanssa. Mökkeilyyn kuului lähinnä syömistä, lepäämistä ja uimista. Hellettä riitti koko kahden viikon ajan.

Koska Karun sisko Juno oli opastanut Karua aikaisemmin kuinka järvessä uidaan, niin nyt Karu kahlaili ja jopa ui ihan ilman houkuttelua moneen otteeseen usean kerran päivässä. Silloin kun tuuli enemmän ja oli aaltoja, Karu ei suostunut menemään järveen.

Kahlailun tyylinäyte videolla, jalat ylttävät koko ajan pohjaan.

Haavereilta ei valitettavasti säästytty, sillä yhden riehumisen aikana Karu vinkaisi ja nosti vasemman takajalan ilmaan. Karu vinkui siinä vähän aikaa, mutta alkoi varaamaan painoaan onneksi jalalle. Sitten vain lepoa, kipulääke ja lihasrelaksantti. Seuraavana päivänä jalka vaikutti jo normaalilta ja käyttikin sitä sen jälkeen normaalisti.

Päikkäreitä otettiin ahkerasti.

Ja kun mökillä oltiin, pitihän Karullekin grillata omat pihvit - tottakai. Olihan Karukin lomalla. Possupihvien lisäksi Karu sai myös haukipihviä, sekä savustettua haukea ja ahventa.

"Kyllä voisin tuota sisäfilettä maistaa..."

"Mutta ensin lihassa kuuluu kieriä..."

Koska pakastintila oli rajallinen, Karun ruokavalioon kuului lihan lisäksi kananmunia, märkäruokaa ja viljaton sekä riisitön nappula. Puntaria ei ollut joten annoin aina silmämääräisesti ruokaa. Laitoin ruokaa oikein reilusti koska Karu kulutti energiaa paljon mökillä. Eikä Karu ainakaan lihonut, edelleen kylkiluut tuntuvat hyvin.

Koko mökkeilyn ajan Karu oli irti. Ainoastaan aamuisin alettiin pitämään hihnassa kun jostain syystä halusi laajentaa silloin reviiriään, mutta loppupäivän oli koko ajan pihapiirissä. Tuo on aivan huippuominaisuus Karussa, kun olin alun perin varautunut siihen että tätä rotua ei pysty pitämään irti.

Yhden päästäisen Karu kerkesi tappamaan, mutta onneksi kuunteli komenteluni eikä syönyt sitä. Tämä on aika hyvä saldo siihen nähden että joka päivä jatkuvasti ympäriltä puskista kuului rapinaa, kun metsikkö oli täynnä jyrsijöitä, sisiliskoja ja sammakoita.

"Tänne oli hyvä tehdä viileä pesä."

Iltaisin Karu meni laiturille tarkkailemaan maisemia ja viilentymään. Vaikka me ihmiset oltiin muualla, Karu päättäväisesti jossain vaiheessa iltaa ravasi laiturille ja oli siellä kunnes kutsuttiin nukkumaan.

Viimeisenä päivänä vielä pestiin Karu. Karvanlähtö on nyt huipussaan ja pesun aikanakin lähti aikamoisesti karvoja. Vielä niitä kuitenkin jäi ja tuppoja irtoilee edelleen.

Mutta tosiaan, kaikenkaikkiaan onnistunut mökkiloma oli Karun kanssa. :)

Siskon kanssa jälleennäkeminen

Viime syksynä sisarukset tapasivat viimeksi ja silloin olivat vähän jännittyneitä. Karu halusi tehdä lähempää tuttavuutta kun Juno taas halusi etäisyyttä. Tällä kertaa meni paremmin! Karu oli edelleen kiinnostunut (ei kuitenkaan yhtä paljon kuin viimeksi) ja Juno antoi lähestyä helpommin. Kuitenkin Juno murisi kun halusi tilaa ja Karu hienosti kuunteli ja lähti silloin kauemmaksi. 

Karu otti Junosta mallia kun Juno meni uimaan ja empitämättä lähti perään! Kyllä oli koirilla mukavaa yhdessä uidessa ja keppiä hakiessa. Välillä pissittiin ja potkittiin hiekkoja ja sitten yhdessä katsoivat intensiivisesti muita koiria, kuin olisivat jotenkin tehneet yhteistyötä että tänne ei muilla ole asiaa. Luulen, että Juno on jonkin verran rohkeampi ja itsevarmempi kuin Karu, esim. uidessa sen huomasi. Seuraavaksi sitten läjä kuvia ja yksi videokin.

Lonkkakontrolli

Viime syksynä oli Karun viimeisin kontrolli ja seuraava sovittiin täksi kesäksi. Ortopedi sanoi että samalla voisi ottaa kuvat virallisena Kennelliittoon, joten lähes kaikki mahdolliset tutkimuspyynnöt tilasin mitä sain. Karu kun on vasta 1,5v, ei saada spondyloosilausuntoa virallisena. Mutta ortopedi meille sanoi että kyllä sen näkee noistakin kuvista, eli näkeepähän sitten samalla senkin vaikkei viralliseksi saakaan. Tarkoitus on kuitenkin että virallinen lausunto spondyloosista otetaan sitten myöhemmin. Amerikanakitoilla spondyloosia valitettavasti jonkin verran on...

Karulla on mennyt hyvin, se venyttelee, hepuloi herkästi, on virkeä, käyttää jalkojaan tilanteeseen nähden hyvin jne. Fyssarin mukaan mitään suurempia ongelmia ei ole, etujaloissa ei ole jumeja tai muita ongelmia mikä voisi viitata siihen että kompensoisi etuvartallollaan takapäätään. Selkäkin on tiivis. Reisissä toki puolieroa on ja oikea heikompi on kuin vasen. Sen näen itsekin. Jumppaaminen on meillä jäänyt valitettavasti todella vähiin. Hierottu ja venytelty kuitenkin on.

Jännitti ihan hirveästi että jos sitä nivelrikkoa onkin kehittynyt eikä lonkat olisi tiivistyneet vaan olisivat aivan liian löysät. Ja jos yllätyksenä olisi huonot kyynäret ja alkavaa spondyloosia ynnä muuta "mukavaa". 

Vähän Karua ärsytti/jännitti muut koirat, mutta tosi hienosti osasi olla odotustilassa.

Lääkärissä Karu oli oma iloinen itsensä, hyppäsi tutkimuspöydälle ja antoi väännellä jalkoja. Polvet katsottiin hereillä ollessa, niissä ei mitään vikaa. Rauhoituspiikistä ei sanonut mitään. Sitten odoteltiin mitä kuvista näkyisi.

Ortopedi sanoi meille heti ensimmäisenä kuvien jälkeen, että hänellä on vain hyviä uutisia. Voi hyvänen aika mikä helpotus! Ei ole spondyloosia ja kyynäret ok. Lonkat olivat tiivistyneet: "Rauhoituksessa tunnusteltuna lonkkanivelissä erottuu vain vähän löysyyttä: Sidekudostuminen on alkanut rajoittaa löysyyttä. Loitonnussuuntaan lonkat ovat lievästi liikerajoitteiset, ojentaminen sujuu hyvin" 

"Röntgenkuvissa lonkkien rakenne on alkutilanteeseen nähden hyvä, lonkkamaljat ovat kehittyneet melko hyvin ja kunhan lihaksisto tukee reisiluun pään paikoilleen, nivelet ovat toimivat. Nivelissä erottuu lievät nivelrikkomuutokset." 

Ja vaikka lonkat eivät ole täydelliset, niin: "Karun lonkkien tukihoito on onnistunut hyvin ja tuottanut odotettua paremman tuloksen. Vaikka lonkissa erottuu edelleen  vähän löysyyttä ja niissä on alkavaa nivelrikkoa, on odotettavissa, että Karu pärjää lonkillaan pitkään normaalia hyvälaatuista elämää."

Laitan tähän kuvakollaasin, missä on Karun lonkkakuvat 4kk iässä, 8kk iässä ja 1,5v iässä. Alkutilanne näytti tosiaan huonolta, lonkat olivat todella löysät (eikä se ollut pelkkää pentuajan löysyyttä, koska oikean lonkan sai silloin pois paikoiltaan rauhoitettuna). Ja jos mitään ei oltaisi tehty, olisivat lonkat paljon huonommassa kunnossa kuin ne nyt ovat.

Kintereet eivät olleet turvonneet eikä kuumottaneet, joten ne ovat tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa. Vaikka ne yliojentuvat, kintereet sen kestävät kun eivät ole ärtyneet. Ovat mitä ovat, mutta Karua ne eivät mitenkään haittaa. Kinnertukia ei ortopedi suositellut edelleenkään ennaltaehkäisevästi, ainoastaan jos alkaa oireilemaan.

Nyt päästään nauttimaan kesästä pariksi viikoksi mökille, missä Karu saa juosta, uida ja hepuloida sydämensä kyllyydestä!

Lopen uupunut hauvavauva!

Hyvää juhannusta!

Meidän juhannukseen Karun kanssa kuului sukumökillä käyminen ja katuruokafestareilla pyörähtäminen. Mökillä oli noin 16 henkeä meidän lisäksi, lähes kaikki Karulle tuttuja jollain tavalla. Lisäksi paikalla oli pari pientä lasta, joista toinen oli yhtä korkea kuin Karu, joten jänskätti mitä mieltä Karu heistä on. Karua selvästi jännitti todella paljon, mutta lapset olivat fiksuja ja rauhallisia ja jättivät Karun rauhaan. Karu otti herkun pienemmän kädestä ystävällisesti ja haisteli heitä ohimennen sekä antoi rapsuttaa ja meni heidän luokseen myös oma-aloitteisesti (ja välillä selkästi väisti ettei tarvinnut mennä lähelle). Toinen lapsista leikki kävyillä ja sai Karun mukaan jahtaamaan käpyjä. 

En kuullut Karun murisevan kertaakaan, nyt Karulla oli myös hyvin tilaa väistää ja mennä karkuun kun ei ollut kiinni hihnassa. Karu sai paljon hepuleita, jolloin aina jännitin meneekö lapset kumoon, mutta vaikka Karu hyppi ja pomppi lasten nenän edessä, ei se niihin koskenut! Ai että, oli tosi upeaa että Karu sai lapsista hyviä kokemuksia (ja toisinpäin). Välillä pidin Karusta kiinni kun Karulla oli hepulifiilis ja lapset juoksivat. Karu olisi halunnut mennä perään mutta parempi oli rauhoittua.

Katuruokafestareilla meni loistavasti. Karu sai valtavasti kehuja. Siitä tulee mukava fiilis, kun sitä kuitenkin vieläkin jännittää että tuleeko kommenttia takajaloista (löysistä kintereistä).. Mutta ei sitä ihmiset huomaa, tai jos huomaa niin ei kukaan tule kauhistelemaan tai kommentoimaan. Karu on muuten niin komea että ei ne jalat vie niin huomiota. :) Etenkin Karun komeaa päätä ja suuria tassuja ihaillaan.

No onhan tämä nyt komea mies!

Nyt on Karu aivan poikki.

Pesulla, verijäljellä ja järvessä läträämässä

Eräs sunnuntai tuli vihdoin ja viimein suoritettua pesu- ja kuivausoperaatio tuolle mõmmille. Kylläpä tuli tarpeen, Karun karva oli niin likainen. Pesun jälkeen pohjavillat lensivät todella kevyesti pois turkista ja Karun olossa huomasi selvästi että oli viileämpi olla. Joten vaikka karvojen ajelu kävikin mielessä, en sitä kyllä ainakaan tänä kesänä aio enää suorittaa. Pikkulinnut saivat valtavasti pesämateriaalia pohjavillasta ja ovatkin sitä käyneet pihasta hakemassa.

Käytiin me kokeilemassa verijälkeäkin ohjeistetusti. Pömpöm oli ihan super, kuinkas muutenkaan! Kun Karulle näytettiin sorkkaa, että se on sitten palkintona, niin aina jäljellä ohjaajan kehuessa Karua, Karu juoksi äkkiä ohjaajan luokse sorkan toivossa. :D Palasi kuitenkin jäljelle kun totesi että mitään ei heru ja todella upeasti meni loppuun asti. Missään vaiheessa ei tarvinnut ohjeistaa tai korjata Karun tekemisiä, toisin kuin minun tekemisiä ohjaaja vähän väliä korjasi - ja ihan asiasta! Jälki oli noin sata metriä ja sisälti paljon erilaista maastoa ja yhden vaikean kulman, joka ei tosin tuottanut Karulle vaikeuksia.

Viimeksi noseworkissa Karu oli todella super. Meni uudelleenkohdennukset aivan älyttömän hyvin, kun ennen Karu ei niitä ole halunnut oikein edes tehdä. Ja miksi meni näin hyvin: oli oikea palkka. Olin paistanut kanaa pannulla, se oli tosi herkkua. Toinen palkka olikin lelu ja voi hyvänen aika mitkä leikit saatiin aikaiseksi! :)

Karusta kuoriutui aikamoinen vesipeto kun oltiin yksi yö eräällä vuokramökillä. Suuren osan ajasta Karu läträsi rannalla ja meni ees taas etsien keppejä tai muuta tekemistä. Tai sitten vain seisoi vedessä ja katsoi lokkeja ja niiden poikasia. Pidettiin Karulla enimmäkseen pitkää hihnaa, mutta vaikka Karu välillä olikin vapaana niin ei se mihinkään lähtenyt, vaan oli näköetäisyydellä koko ajan. Tai no lähinnä siellä vedessä se oli. Kun sitten menin mato-ongelle veneellä pienen matkan päähän rannasta, ei Karu voinut käsittää mitä olin tekemässä. Sen ilmeestä huomaa kun se on todella hämmentynyt ja kiinnostunut että mitä oikein tapahtuu. Hassu! Sain ongittua Karulle särkiä ja ahvenia.

Onko mökillä kivaa Karu? - "NO ON!!"