Murrosikäinen

Karun kiinnostus tyttöjä kohtaan on yltynyt ja pienestä pallerosta alkaa kehittyä aikuinen mies. Karu on alkanut itkemään sisällä kun näkee ikkunasta koiria, etenkin naapurin tyttöjä. Lisäksi ulkona pissoja haistellaan ja nuoleskellaan oikein urakalla, välillä ei meinata päästä eteenpäin kun on niin ihanat aromit. Karun pippelistä erittyy jotain vaaleaa eritettä ja Karu nuoleekin sitä ahkerasti. Saatiin lääkäristä ohje huuhdella esinahkaa runsaasti laimennetulla betadinella kaksi kertaa päivässä. Olin aikaisemmin huuhdellut hieman kerran päivässä ja sekin kyllä tuntui jo auttavan. Onneksi eritettä ei tule mitään valtavia määriä.

Noseworkissa sisätiloissa Karu merkkasi tekokasviin.... Ennen meitä oli käynyt nuuskuttelemassa juoksuinen tyttö, joten luulen että hänelle Karu jätti viestin. Urosvyö lähti heti hankintalistalle.

Karu painaa jo 48kg! Luulin, että paino jäisi 46kg kun siinä se jo hetken aikaa pyöri. Karu ei kuitenkaan ole lihava, joten luulen että hormonitoiminnan kiihtyessä myös lihakset ovat alkaneet kasvaa. Saa nähdä tuleeko tuosta viisikymmentäkiloinen.

Karu tykkää kalasta. Savumuikut maistuivat herkulta ja ruokakupista lohi hävisi ennen lihaa. Pitää seurailla hiivan tai kutinan varalta, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä että kalat sopivat ruokavalioon kaikin puolin.

Karu 1v

13.1.2024 Karu syntyi tähän maailmaan Juno-siskonsa kanssa. Karu oli erittäin odotettu ja toivottu. Kiran kuoleman jälkeen elämä oli ollut todella raskasta, mutta Karun syntymä toi taas toivoa, iloa ja jaksamista. Oli mukavaa olla seuraamassa Karun elämää alusta alkaen, ja luovutusikää tulikin odotettua kuin kuuta nousevaa. Karu oli täydellinen pienen pieni pallero.

Karun kotiuduttua otin valtavat paineet etenkin sosiaalistamisesta ja muistankin pentubluesin joka minulle kehittyi. Täytin kalenterin kaikesta tekemisestä mutta yritin huolehtia myös lepopäivistä. Osasin sitten vähän rauhoittua kun huomasin että Karuhan on ihan hyvä tyyppi jo luonnostaan. Sitten tulikin terveyshaasteet.

Kira oli sairastellut paljon, etenkin kun ikää oli tullut. Joten Karun kanssa oli aluksi mukavaa, kun sai vain elää tavallisen koiranomistajan elämää. Kun kintereet alkoivat yliojentumaan ja lonkkavika todettiin, oli se kova paikka. Tavallisen koiranomistajan arki loppui siihen. Alkoi jumpat, lääkitykset, seuranta, kontrollit... Harrastussuunnitelmat menivät uusiksi. Samaan aikaan piti kuitenkin sosiaalistaa ja yrittää nauttia elämästäkin.

Minä uuvuin totaalisesti. Kiran poismeno, paineet Karun pentuajasta ja työssäkäynti yhdistettynä arkeen, joka oli täynnä Karun terveyden tarkkailua ja hoitoa, oli liikaa. En kerennyt palautumaan missään vaiheessa. Karun muljuavat kintereet muistuttavat koko ajan sairaasta koirasta ja suoraan sanottuna myös hävettävät. Onneksi olen päässyt itse asiassa eteenpäin eikä me olla lukittuna vain neljän seinän sisälle. Nyt voisin sanoa että pahin on ohi, mutta minun toipuminen tulee olemaan pitkä prosessi. 

Karulla menee sen sijaan nyt hyvin. Karu on iloinen, onnellinen, höpsö, seikkailunnälkäinen ja ennen kaikkea kivuton. Häntä ei haittaa vaikka kintereet menisivätkin miten sattuu. Karu osaa lohduttaa minua ja tykkää läheisyydestä. Hän tykkää harrastaa noseworkia ja haluaa tehdä kaiken yhdessä. Karu on menossa mukana mitä ikinä keksitäänkin ja tykkää hassutella. Karun mielestä yksi parhaista asioista on ottaa suuhun esim. sukka tai tyyny ja lähteä karkuun. Nännikumin kanssa leikimmekin tätä jahtaamisleikkiä sallitusti.

Karu on aivan äärimmäisen rakas koira, vaikka välillä onkin vaikeaa. Karu kuitenkin auttoi minua pääsemään jaloilleni Kiran kuoltua. Karulla on sydän täyttä kultaa. Aion tarjota Karulle niin hyvän elämän kuin vaan pystyn, oli Karun elämä sitten lyhyt tai pitkä.

Hyvää syntymäpäivää rakas mömpelipömpeli <3

Märkäruokakakku, jossa maksasta askarreltu "1v" ja rouhetikku kynttilänä.

Uusivuosi, treffailua ja nosea

Karun ensimmäinen uusivuosi meni oikein mukavasti. Käytettiin Karu pissillä uudenvuodenaattona ennen kello kuutta, mutta eikös paukuttelu oltu jo aloitettu. Karua se ei onneksi haitannut. Sisällä ihmetteli ulkoa kuuluvia paukkeita, mutta alkoi kuitenkin nukkumaan. Keskiyöllä heräsi taas ihmettelemään, mutta kun huomasi että kummempaa ei tapahdu, meni jatkamaan uniaan. Pääsi ulos taas kahdelta, jolloin vähän edelleen paukkui, mutta ei niistäkään välittänyt.

"En jaksa välittää paukkeista"

Karu pääsi naapurin tyttöjen, Murun ja Rimman, kanssa taas vähän ulkoilemaan. Tehtiin vajaan tunnin kävely, kaikki hihnassa. Aluksi pidin Karulla kuonopantaa, mutta otin sen sitten aika nopeasti pois, kun osasi kulkea nätisti. Kävely meni yllättävän hyvin, kaikki haistelivat omia juttujaan ja kulkivat nätisti eteenpäin. Takaisin tullessa Karua alkoi sitten tytöt kiinnostaa vähän enemmän ja koko ajan se olisi halunnut olla tyttöjen kanssa. Karu ei vaan ymmärrä että painaa niin paljon ja helposti astuu näiden päälle joten pidetään pieni etäisyys. Välillä kuitenkin haistelivat toisiaan todella nätisti ja yhdessä vaiheessa Karu otti kävyn ja yritti saada tytöt leikkimään käpyhippaa (sydämeni suli tästä). Valitettavasti en kuvia muistanut ottaa kävelyltä... Mutta todella hyvä kävely oli kaiken kaikkiaan ja kunhan käydään useammin niin uskon että koko ajan helpompi on Karun kanssa kulkea. Oli niin mukava nähdä kuinka nätisti Karu kohtelee tyttöjä, on kiltti ja tykkää haistella, mutta tosiaan innokkuus tuottaa haasteita.

"Huh huh! Oon ihan poikki treffeistä!"

Nosessakin menee edelleen hyvin! Ihan oikeita (helppoja) kätköjä päästiin viime treeneissä etsimään useampikin, Karu löysi kaikki. Karun ilmaisu on nyt pieni haaste ja asia mitä pitää treenailla ahkerasti. Karu nimittäin antaa katsekontaktin kun löytää kätkön, mutta se on sellainen sekunnin mittainen. Eli lähdetään rakentamaan vähän pidempää katsekontaktia ilmaisuun. Lisäksi se treeneissä ilmaisun lisäksi alkoi aina steppailemaan, joten pyritään myös siihen, että ilmaisussa katsekontakti tapahtuu paikallaan, ei steppaillen. Vielä pari treenikertaa on jäljellä tässä ryhmässä ja sitten haetaan valmennusryhmään, joka olisi joka toinen viikko.