Joulu tuli ja meni

Karun ensimmäinen joulu! Lahjaksi Karu sai ison puruluun. Niin ison, että sitä on vähän hankala syödä. Yökyläiltiin vanhempien luona ja nähtiin paljon tuttuja. Karun on vaikea rauhoittua aloilleen muualla kuin kotona, joten oli väsynyttä poikaa kun päästiin kotiin. Kinkku oli herkkua myös Karun mielestä, eikä maha mennyt edes kuralle! Myös savulohta, munuaista ja riistaakin on Karu päässyt maistelemaan. Kaikki menee Karun mahaan mitä tarjoaa. Jouluaattona tämä suuri metsästäjä sai myös kiinni päästäisen, mutta saimpahan pedon leuat auki ja päästäinen pääsi jatkamaan eloaan.

Kamala karvanlähtö!

Reipas nosemies

Kyllä tuo nosework näyttää olevan niin Karun mieleen! Ollaan edistytty nyt hurjaa vauhtia, huomaa että alussa kiirehtimättä luodut selkeät rutiinit, ilo ja onnistumiset treeneissä ovat olleet ehdottoman tärkeää. Tällä hetkellä Karu siis osaa etsiä jo pelkkää eukalyptuksen hajua, ja kun on hajun löytänyt, ilmaisee nätisti silmiin katsomalla! Treenipaikalla antaa katsekontaktin lähimmälle ihmisille, eli siis minulle tai ohjaajalle. :D Toisinsanoen, kenen katsomisesta koituu vähiten vaivaa - miksi kääntyä ympäri jos toinen silmäpari on ihan vieressä. Karun katsekontakti on niin hellyyttävää, kun huomaa Karusta oikein ylpeyden ja ilon, välillä pienet hännänheilutuksetkin mukana.

Viime treeneissä oli pientä haastetta, kun Karu selvästi löysi hajun, mutta ei ollut aivan varma tarkasta sijainnista. Antoi muutaman kerran katsekontaktin, kun ajatteli että suurpiirteinen löytäminen voisi riittää. Palkittiin kuitenkin vasta, kun oli oikeasti löytänyt hajun. Tässä vaiheessa Karu ei ainakaan yritä nuolla tai raapia hajua, mikä on hyvä. Pari kertaa on yrittänyt raapia kiinni olevaa herkkupurkkia, mutta kun huomasi että ruoan saa nopeammin katsekontaktilla, jäi raapiminen onneksi pois.

Karulle tuo etsiminen on selkeästi todella mieleistä, kun en ole minä siinä käskyttämässä että mitä pitää tehdä, vaan saa itse touhuta. Yhden kerran oli etsittävä ruokapurkki hankalassa paikassa, mutta jatkoi sinnikkäästi etsimistä, eikä luovuttanut tai kysynyt minulta apua. Jos jatkossakin Karun mielenkiinto ja innostus saadaan pysymään yllä, niin kyllä meidät kisakentiltä vielä joskus löytää!

Mälsää odotella, pääsispä jo etsimään!

Tassujen hiiva on hienosti lähtenyt parantumaan, jo parin päivän ahkeran hoidon jälkeen tassut olivat normaalin näköiset, ainoastaan punertava väri on jäänyt. Tassunpohjien lisäksi hiivaa oli takatassujen parissa varpaanvälissä ja yksi ilmeisesit furunkuloosi(?)patti oli etutassussa, joka sekin on parantunut.

Tammikuussa olisikin jännä päivä meillä tiedossa, sillä Karu pääsee osallistumaan Smartdog -testiin! Käsittääkseni vain yksi amerikanakita on testissä käynyt. Smartdogissa siis arvioidaan koiran kongitiivisia ominaisuuksia erilaisten testien avulla. Toivon, että opin tuntemaan Karua paremmin ja voin soveltaa saatuja tietoja Karun koulutuksessa ja uuden opettamisessa. 

Käytöstapojen opettelua ja tassuvaivoja

Pitkän pähkäilyn jälkeen päätin ostaa Karulle kuonopannan. Nyt voin vain todeta, että olisipa tullut ostettua jo aikaisemmin! Perus kävelylenkit siis sujuvat pääsääntöisesti hyvin, mutta Karun hallinta on haastavaa esim. eläinkaupoissa, koirakoulussa tai noseworkissa. Siis paikoissa missä on kauheasti kiinnostavia hajuja ja paljon hälinää ja ahtaita tiloja.

Käytiin eläinkaupassa Karun kanssa kokeilemassa kuonopantoja. Sinne meno oli aika väsyttävää kun Karu ei malta syödä herkkuja ja vetää eteenpäin kuin höyryjuna. Vaikka me aluksi vaan istuttiinkin kauppakeskuksen tuolilla ja katseltiin maailman menoa ja vähän rauhoituttiin, mutta ei se silti tuon menojalkoja täysin hillitse. Eikä vedonestovaljailla ole kauheasti vaikutusta.

Ihana myyjä suoraan tiesi mikä koko Karulle olisi sopiva ja laitettiin se heti päähän. Vähän Karua ärsytti, mutta yllättävän hyvin antoi pannan olla paikallaan. Lähdettiin sitten eläinkaupasta kuonopanta päässä ja ai että. Eipä muuten vetänyt ollenkaan! Herkkuja toki koko ajan tungin naamaan ja niitä nyt malttoi jopa syödä.

Seuraavan kerran kokeiltiin kuonopantaa noseworkissa. Siellä Karulla on aivan järjetön neliveto päällä koska koiria ja niiden hajuja on joka puolella ja muutenkin Karu on tosi innoissaan harrastuksesta (mm. sai hepulin kun tiesi mihin ollaan menossa). Herttileijaa kuinka helppoa kulkeminen oli! Taas herkkuja naamaan kun kulki nätisti vierellä. Kummallista kuinka herkut kelpaa paremmin kuonopanta päässä... Tunnin jälkeen tuli jännittävä tilanne kun oltiin menossa autolle ja yhtäkkiä meidän molemmin puolin oli koiria. Ei muuta kuin herkkuja naamaan jatkuvalla syötöllä ja nopealla kävelyllä autolle - onnistui! Hitsit kun olin ylpeä Karusta, koirien ohitukset menee vaan koko ajan paremmin!

Noseworkissa menee edelleen hyvin, ohjaaja on kyllä aivan huippu. Kun jotain asiaa yritetään ja huomataan ettei se toimi Karulle, niin vaihdetaan tekniikkaa. Lähinnä ongelmana Karun kanssa on se ettei Karu jaksa toistoja. Etenkin jos herkut ei helpolla tule, niin Karu toteaa että pidä herkkus! Etsintä on edelleen Karulle se ykkösjuttu, sitä tekisi varmaan loputtomasti. Mutta kaikki muu on on Karun mielestä kivaa niin kauan kuin se on tarpeeksi helppoa ja sopivan haastavaa. Eli me edetään pienin askelin mutta kuitenkin nopeaan tahtiin, että Karu ei kyllästy.

Huomasin yksi päivä ohimennen Karun tassuja tarkastellessa että kylläpä tassunpohjat punertaa. Ne myös haisi samalta kuin korvien hiiva. Karu ei ole nuollut kertaakaan tassujaan, joten ajattelin että ei ne varmaan pahat ole. Käytin Karua kuukausittaisella osteopen-pistoksella lääkärissä ja samalla kysäsin tassunpohjista. Lääkäri ajeli karvat ja tassuista tuli jopa verta! Ne olivat myös turvonneet. Näyte paljasti mitä epäilinkin, hiivatulehduksen. Hoidoksi shampoopesuja, antibioottikortisonivoidetta ja betadinea. Karu ei ole näyttänyt kipuja sitten yhtään, ei ole edes haistellut tassujaan. Kuinkakohan kauan kerkesi tuo hiiva jyllätä kun noin pahaksi meni. Korvia olen usein tarkastellut ja niissä ei ole ollut mitään ongelmaa, nyt pitää näköjään alkaa katsomaan säännöllisesti myös tassunpohjat.

Vaikka terveyden kanssa on ollut haasteita jo ihan riittävästi, Karun luonne on onneksi kyllä täysi 10. Vaikka lääkärissä tassut olivat selkeästi kipeät, Karu tosi nätisti antoi lääkärin niitä katsoa, ei ole yhtään äkäinen. Kerran rimpuili enempi, mutta kun omaa otetta hellitti, niin Karua helpotti. Herkkuja naamaan eikä liikaa pakottamista, niin hyvin menee.

Karu painaa tänään 46kg ja on kotimittauksella 68cm korkea.