Kuulumisia ja harrastuksia

Kiralla menee tällä hetkellä hyvin. Pahin yskä on selätetty ja vatsa toimii suurimmaksi osaksi hyvin. Kira on edelleen yskinyt aamuyöstä/aamusta kerran tai kaksi, mutta nyt sekin tuntuu hellittävän. Ehdin jo miettiä mitä kaikkea mahdollista Kiralla voisi taas olla keuhkoissa, mutta luulen että se oli vain tosi pitkittynyttä yskää. 

Uusivuosi meni jälleen Sileon avulla. Tosin tällä kertaa kokeiltiin mennä alkuillasta laavulle. Ideana oli, että Kiraa ei tarvitsisi huumata heti kuudelta ja useaan kertaan. Ajettiin siis syrjäiselle laavulle kuudeksi, mutta harmiksemme paukkeita kuului silti joka puolelta. Laavulle oli kävelymatkaa n. 2 km. Lähdettiin sitten kuitenkin tarpomaan ja ihme ja kumma: Kira ei välittänyt paukkeista mitään? Kira ei ehkä osannut niitä yhdistää mihinkään pelottavaan, kun kerta lenkillä oltiin. Laavulla vietettin pari tuntia aikaa ja kotona oltiin yhdeksän aikoihin. Naapurit kun ampuivat raketteja niin läheltä, Kira alkoi pelkäämään. Kymmenen aikaan annoin Sileota ja se riitti loppuyöksi. Saa nähdä mitä keksitään ensi uutena vuotena.

Seuraava maksa-arvokontrolli on maaliskuussa. En ole Kiralle syöttänyt Samylinia tai muutakaan vastaavaa. Sen sijaan se on saanut maksaa tai maksalaatikkoa. Muutenkin Kiran ruokavalio koostuu nyt siitä mistä se tykkää ja minkä vatsa kestää. Ruokana Kiralle menee nappulaa (täytyy olla kanaton), hevosen lihaa, broilerin ja sian sydäntä, voita, sekä maksalaatikkoa. Mä en voi ymmärtää, että miten Kiran maha kestää maksalaatikkoa?? :D Broilerin liha ei käy, sian/naudan jauheliha ei käy, ruoantähteet ei käy, makkara ei käy, mutta sitten tuo eines käy. Ihmeellistä.

Herkkuina Kiralle menee hevospainoitteiset herkut. Joko ihan pelkkää kuivattua hevosta, tai sitten hevos-peruna herkut. Se onkin hyvä että nyt on löytynyt hyviä herkkuja, sillä me aletaan taas harrastelemaan. Käydään helmikuussa tutustumassa hoopersiin ja aloitetaan viiden kerran rally-tokon voi-mes-kurssi. Kiralla on ollut niin paljon virtaa että kiva tehdä sen kanssa jotain yhdessä!

Kira pääsi tutustumaan eräs päivä koirauimalaan. Ajattelin, että Kira voisi siitä tykätä. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes jalat piti kastaa veteen. Kira laittoi jarrut päälle eikä tykännytkään ideasta. Saatiin se kuitenkin kahlaamaan herkkujen avulla, mutta sitten Kira alkoi tutisemaan. Pientä alkoi kovasti pelottamaan. Kaksi kertaa saatiin Kira maaniteltua veteen asti ja tekemään pienen kierroksen, enempää ei viitsitty kiusata. Ei ollut ollenkaan Kiran juttu! Uimatyyli on kuitenkin Kirstillä hallussa, mutta taidetaan jättää uimiset kesään ja luonnonvesiin. :)