Kinttukontrolli

Elämä on ollut suht seesteistä viimeiset neljä viikkoa, päivä kerrallaan ollaan eletty. Karulla on energia alkanut patoutumaan ja se purkautuu hepuleina aina silloin tällöin, mikä on välillä aika koomistakin. Yksi väärä liike ja Karu menee sekaisin. Kerran kun Karu oli sekoilemassa, otin herkut esiin ja laitoin ne piiloon ajatuksena että etsiminen rauhoittaa tilannetta. Kun sanoin Karulle "etsi", se lähti etsimään herkkuja - hepulissa. :D Ei mennyt kuin Strömsössä. 

Karu venyttelee, hakee huomiota, syö paljon, on valmis yhteiseen tekemiseen välittömästi, jyrsii puruluita ja myös nukkuu sikeästi. Karu on siis ihan onnellinen ja iloinen (sekä kivuton?) vesseli. Kipulääkkeenkin lopetin enkä huomannut eroa käytöksessä tai voinnissa.

Mitä nyt hiivakorva alkoi kukkimaan taas vaihteeksi... Korvanpuhdistusliuoksella se onneksi meni paremmaksi. Mutta ei siinä vielä kaikki, eräänä yönä Karu oli purrut vasemman takajalkansa anturan verille. Näytti hurjalta, mutta en jaksanut olla huolissani. Kun on hyvät putsausvälineet eli Vetericyn -suihke ja Abilar -pihkasalva, sekä steriilit kuitutaitokset ja itseliimautumat siteet, niin kyllä se siitä. Ja mikä tärkeintä - kauluri. Karun siskolla tämä oire oli merkki sopimattomasta ruoasta, joten pitääpä nyt pohtia mitä olen taas syöttänyt väärin. Tosin, Karulla on pitkä antibioottikuuri takana ja edelleen päällä, joten se voi olla syy tai osasyy ongelmiin. Mene ja tiedä, mutta oireita hoidetaan ja pidetään ruokavalio yksinkertaisena niin mitäpä muuta tässä voi tehdä. Mikrokapseloituja maitohappobakteerejakin ostin (mikrokapseloidut kestävät paremmin koiran mahahapoista paksusuoleen). Nyt kun on mennyt hetki, niin korvat ovat pysyneet siisteinä ja anturakin on hienosti parantunut.

Voehan kehveli kun on kutittanut.

Kahden viikon kuluttua on jo näin hyvin parantunut.

No mutta vihdoin koitti se kauan odotettu kontrolli ja jalasta otettiin röntgenkuvat. Ruuvit ja levy olivat paikallaan, mutta luukalvossa oli reaktiota levyn alueella. Se voi tarkoittaa tulehdusta tai harmitonta reagointia levyyn. Luutuminen ei ollut vielä niin hyvää, että voisi uskaltaa ottaa kaikki metallit pois.

Seuraava röntgenkuvakontrolli olisi kuuden viikon kuluttua. Sitä ennen kokeillaan jättää antibiootti pois. Pahin pelkoni on, että kun antibiootti lopetetaan, menee pari päivää ja jalka tulehtuu ja Karun vointi menee taas todella huonoksi. Tulehduksesta toipuminen kestää pitkään ja Karu on nyt niin onnellinen että harmittaisi kyllä todella paljon jos vointi pahenee. Mutta eihän Karua voi ikuisuutta antibiootilla pitää, joten pakko se on kokeilla kuinka käy. 

Karu edelleen keventää leikattua jalkaa, mutta ihan pienen pientä edistymistä on havaittavissa. Keventäminen on siis hieman vähentynyt.

Eilen oli ystävänpäivä ja sehän tarkoitti myös Kiran syntymäpäivää. Ikävä ei lopu koskaan, mutta onneksi on ihania muistoja.