Kinttukontrolli

Elämä on ollut suht seesteistä viimeiset neljä viikkoa, päivä kerrallaan ollaan eletty. Karulla on energia alkanut patoutumaan ja se purkautuu hepuleina aina silloin tällöin, mikä on välillä aika koomistakin. Yksi väärä liike ja Karu menee sekaisin. Kerran kun Karu oli sekoilemassa, otin herkut esiin ja laitoin ne piiloon ajatuksena että etsiminen rauhoittaa tilannetta. Kun sanoin Karulle "etsi", se lähti etsimään herkkuja - hepulissa. :D Ei mennyt kuin Strömsössä. 

Karu venyttelee, hakee huomiota, syö paljon, on valmis yhteiseen tekemiseen välittömästi, jyrsii puruluita ja myös nukkuu sikeästi. Karu on siis ihan onnellinen ja iloinen (sekä kivuton?) vesseli. Kipulääkkeenkin lopetin enkä huomannut eroa käytöksessä tai voinnissa.

Mitä nyt hiivakorva alkoi kukkimaan taas vaihteeksi... Korvanpuhdistusliuoksella se onneksi meni paremmaksi. Mutta ei siinä vielä kaikki, eräänä yönä Karu oli purrut vasemman takajalkansa anturan verille. Näytti hurjalta, mutta en jaksanut olla huolissani. Kun on hyvät putsausvälineet eli Vetericyn -suihke ja Abilar -pihkasalva, sekä steriilit kuitutaitokset ja itseliimautumat siteet, niin kyllä se siitä. Ja mikä tärkeintä - kauluri. Karun siskolla tämä oire oli merkki sopimattomasta ruoasta, joten pitääpä nyt pohtia mitä olen taas syöttänyt väärin. Tosin, Karulla on pitkä antibioottikuuri takana ja edelleen päällä, joten se voi olla syy tai osasyy ongelmiin. Mene ja tiedä, mutta oireita hoidetaan ja pidetään ruokavalio yksinkertaisena niin mitäpä muuta tässä voi tehdä. Mikrokapseloituja maitohappobakteerejakin ostin (mikrokapseloidut kestävät paremmin koiran mahahapoista paksusuoleen). Nyt kun on mennyt hetki, niin korvat ovat pysyneet siisteinä ja anturakin on hienosti parantunut.

Voehan kehveli kun on kutittanut.

Kahden viikon kuluttua on jo näin hyvin parantunut.

No mutta vihdoin koitti se kauan odotettu kontrolli ja jalasta otettiin röntgenkuvat. Ruuvit ja levy olivat paikallaan, mutta luukalvossa oli reaktiota levyn alueella. Se voi tarkoittaa tulehdusta tai harmitonta reagointia levyyn. Luutuminen ei ollut vielä niin hyvää, että voisi uskaltaa ottaa kaikki metallit pois.

Seuraava röntgenkuvakontrolli olisi kuuden viikon kuluttua. Sitä ennen kokeillaan jättää antibiootti pois. Pahin pelkoni on, että kun antibiootti lopetetaan, menee pari päivää ja jalka tulehtuu ja Karun vointi menee taas todella huonoksi. Tulehduksesta toipuminen kestää pitkään ja Karu on nyt niin onnellinen että harmittaisi kyllä todella paljon jos vointi pahenee. Mutta eihän Karua voi ikuisuutta antibiootilla pitää, joten pakko se on kokeilla kuinka käy. 

Karu edelleen keventää leikattua jalkaa, mutta ihan pienen pientä edistymistä on havaittavissa. Keventäminen on siis hieman vähentynyt.

Eilen oli ystävänpäivä ja sehän tarkoitti myös Kiran syntymäpäivää. Ikävä ei lopu koskaan, mutta onneksi on ihania muistoja.

Takapakkia, mutta myös toivoa

Viime viikolla kaksi vuorokautta antibioottien loppumisesta Karu meni kolmijalkaiseksi ja tuskaiseksi - tulehdus tuli jalkaan takaisin. Onneksi antibiootit auttoivat jo saman vuorokauden aikana, eikä jalka kerennyt turvotakaan. Ortopedit tekivät jatkosuunnitelman, johon kuuluu nyt vaan lepoa ja lääkkeitä. Otetaan kontrollikuvat alkuperäisen suunnitelman mukaisesti (eli 4vk välein). On kuulemma erittäin hyvä, että Karu astuu jalalla maahan. On mahdollista, että antibiootit auttavat eikä muita ruuveja tarvitsisi poistaa. Minä jo pelkäsin uutta röntgenkuva-leikkausrumbaa, joten tämä leposuunnitelma kuulostaa erittäin hyvältä. Fysioterapiaa lykätään.

Nyt kun antibioottia on taas viikko syöty, Karun jalka on paljon parempi. Parempi kuin aikoihin itseasiassa. Joten toivoa on, kunhan tuo ab-kuuri on vain riittävän pitkä.

Hiivakorvakin näyttää parantuneen ja etujalkojen nuoleskelu on loppunut.

Karu 2v

 

Karu täytti tällä viikolla jo kaksi! Niin rakas mies on hän! Synttärilahjaksi on saanut lelun ja puruluita, sekä paljon pusuja ja haleja. :)

Jalkakuulumisia ja väärä sinkkivalmiste

Karulla on mennyt jalkansa kanssa ihan hyvin. Karusta alkoi hiljalleen kuoriutumaan se sama hölmö elämäniloinen nuori mies mitä hän oli ennen tätä tulehdusepisodia. Karu on alkanut venyttelemään takajalkojaan ja makaa molemmat takajalat mahan alla, mitä ei ole tehnyt aikoihin. Jopa hepulit ja pomppimiset näyttävät luonnistuvan, mutta ne yritykset torpataan valitettavasti heti kun mahdollista. Eilen oli tikkien poisto ja haavakin oli parantunut hyvin. Mitä nyt Karu pääsi nuolemaan sitä yksi päivä jolloin haava alkoi punoittamaan, mutta siitäkin ollaan jo melkein selvitty. Antibiootit loppuivat eilen.

Yksi huolenaihe tosin on. Esim. ruokaillessa kun Karun pitäisi seisoa paikoillaan, hän ei haluaisi pitää leikattua jalkaa maassa. Karu kävelee hyvin jalalla, pientä ontumista tosin edelleen on, mutta tuo seisominen on ihmeellistä. Onko vain totuttu tapa, vai onko vielä epämukavuutta? Nyt jännittääkin kuinka meidän käy kun antibiootit loppuivat, ettei vaan ala tulehdus jylläämään jos siellä jalassa joku vaivaa edelleen... Ortopedit pohtivat Karun jatkohoitoa ensi viikolla. Meidän luottofyssari tulee toivottavasti ensi viikolla käymään (aikataulu vielä haasteena).

Karu on nuoleskellut paljon etujalkojaan, jolloin aloin miettimään onko se kipureaktio vai kutiseeko vai mitä ihmettä. Sitten huomasin että oikeassa korvassa alkaa hiiva jylläämään. Tilanne ei ole vielä paha, joten yritän josko menisi ohi ihan MalAcetic Aural -korvanputsausaineella, minkä olin aikaisemmin ostanut nimenomaan tämmöistä tilannetta varten. Aloinkin sitten pohtimaan, että miksi ihmeessä Karulle tuli hiiva korvaan nyt, kun ulkona ei ole edes kosteaa? Ruokavaliokin on pysynyt samana, samoja lihoja ja nappuloita on syönyt, herkutkin katson tarkkaan ettei niissä ole viljoja. Ja sitten välähti - olin ostanut tarjouksesta eri sinkkiä kuin mitä Karu on aikaisemmin syönyt. Ennen ollut Vida sinkki ja nyt Vida Tripla sinkki. Katsoin Triplan sisällysluetteloa: riisijauho lukee heti ensimmäisenä. Siinäpä syy, kylläpä ärsyttää oma moka. Mutta onneksi tämän tajusin niin jospa korva lähtee nyt parantumaan ja tassujen nuoleskelu vähentymään.

Ruuvin poisto

Eilen oli ruuvin poisto. Ennen leikkausta Karu oli edelleen aika kolmijalkainen, sisällä pomppi kolmella jalalla mutta ulkona varasi hieman painoa kipeälle jalalle. Jalka näytti kuitenkin hyvältä, turvotus oli poissa.

Röntgenkuvien perusteella tilanne oli edelleen sama, eli ruuvi ei ollut liikkunut enempää ja muut osat olivat paikallaan. Tulehdusarvo CRP oli hieman koholla (14, viitearvo <10), mutta kuumetta ei ollut.

Ruuvin poisto oli mennyt ilman ongelmia. Lastaa tai muuta pakettia jalkaan ei laitettu jalan kuumotuksen ja CRP:n vuoksi, sillä paketista voisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä tässä tilanteessa.

Kotona Karun päästin heti pissille ja Karu käveli jalalla todella hyvin, paremmin kuin aikaisemmin itseasiassa. Ajattelin että johtuu hyvästä opioidilääkityksestä. Mutta mitä vielä, sisälläkin Karu varaa enemmän painoa jalalle ja myöhemmin ulkoillessa kävelee todella hyvin, hitaassa kävelyssä ei edes onnu? Alkoi kierimään lumessa ihan urakalla ja melkein sai hepulinkin! Uskomatonta kuinka paljon se ruuvi aiheutti ongelmia, jos jo saman tien näkee edistymisen. Nyt vaan toivotaan että hyvä meno jatkuu!

Antibioottia jatketaan ja kipulääkitystä myös. Tikit poistetaan 10vrk päästä.

Kuvassa väsynyt Karu ja Karun ongelmaruuvi.

Lääkärissä Karulta tyhjennettiin myös (aika täydet) anaalirauhaset. Karu oli nimittäin pari päivää pitänyt häntää alhaalla koko ajan, mitä ei ole ikinä ennen tehnyt. Muuta ongelmaa ei keksitty että mistä se voisi johtua. Tänään Karu jo nosti häntänsä ylös, joten diagnoosi oli ehkä oikea.

Niin, ja uusivuosi meni ongelmitta, Karu ei välittänyt paukkeista sisällä eikä ulkona. Kira kun pelkäsi paukkeita aivan valtavasti, niin nyt osaan arvostaa kyllä tätä paukkupelottomuutta.

"Nyt ei jalka enää häiritse niin voin vaikka kieriä ja hinkata itseäni lumessa!"