Höpsö ja hupsu Karu

Purenaturalin possunappulat loppuivat ja päätin etsiä onkohan minkälaisia muita viljattomia nappuloita kaupoissa, kun nuo edelliset olivat nyt hyväksi todettu (ei kutinaa tai ripulia). Löysin pikkupussin Carniloven nappulaa, missä pääosissa on poro, villisika ja herne. Nappulat ovat Karulle siis ainoastaan herkuksi tarkoitettu, kun muuten syö lihaa. Vähän mietin, että onko tuo poro Karun mielestä liian oudon makuinen mutta mitä vielä! Piilottelin nappuloita olohuoneeseen ja etsimisen jälkeen Karu nuoli vielä paikat missä nappulaa oli ollut, että jos jotain murusia vielä olisi jäänyt. Eli jatkoon meni tämä nappula. Nappulan koko on vähän isompi kuin Purenaturalin, mikä on ihan hyvä Karun kokoiselle.

Karu oli ollut hoidossa vanhemmilla kaksi yötä. Hyvin oli mennyt, mutta Karu oli kyllä todella väsynyt. Kun hain Karun, mentiin siitä suoraan noseworkkiin. Ekalla etsintäkerralla Karu merkkasi sisälle... Laitoin kyllä Karulle urosvyön mutta se oli tippunut johonkin matkalle enkä ollut huomannut. Noh, onneksi Karu merkkasi sellaiseen kohtaan mikä oli helppo putsata. Seuraavalla etsintäkerralla Karu etsi vähän laiskasti ja istahti sitten keskelle huonetta lopen uupuneena. :D Vähän siinä sitten tsempattiin mutta Karu päätyi viereeni makaamaan. Vielä uudelleen tsempattiin ja sitten Karu löysi hajupilven ja tarkasti paikanti hajun ja ilmaisi - sitten hirveän suuret kehut ja palkat ja kotiin lepäämään.

Seuraavallakin nosekerralla Karu oli aika haluton. Ehkä viime kerta vielä vaikutti mielialaan? Sitten kun tsemppasin, kehuin kauheasti ja innostin, niin johan alkoi homma taas kiinnostamaan. Eli ei Karu tuota nosea ihan huvikseen ala touhuamaan, vaan vaatii hyvät herkut ja innostamisen hommaan. Pitääpä taas paistaa vaikka maksaa ensi kerralle, että on taas huippupalkat.

Karu on nauttinut järvessä kahlailusta, mutta vain mahaan asti menee vedessä. Läträäminen on Karun mieleen ja järvi on kuin iso vesikuppi. Tassunpohjia pitää muistaa katsella ja kuivailla että hiiva ei pääse kukoistamaan.

Viime aikoina Karu on ollut erittäin iloinen ja hepuliherkässä. Luulen, että sen jalat voivat hyvin eikä kipujakaan ole. Myös venyttelyjä on Karu tehnyt paljon ja jumpat onnistuvat hyvin. Kipulääkkeelle en ole nähnyt tarvetta. Fyssari tulee käymään kesäkuussa ja heinäkuussa olisi sitten ortopedin kontrolli ja samalla viralliset luustokuvat.

Ensi viikolla Karu pääsee ihka oikealle verijäljelle! Myös pohjavillapesuoperaatio olisi tarkoitus suorittaa joku päivä, että saisi karvoja vähän vähemmäksi. Karulla on välillä tuskaisen kuuma kävelyjen jälkeen. Karvojen ajelukin on käynyt mielessä.

Vuoden ekat mökkeilyt

Karu pääsi ensimmäistä kertaa käymään meidän suvun mökillä, mikä oli ainakin yksi Kiran lempparipaikoista. Saaressa saa koira olla vapaana eikä tarvitse pelätä että karkaisi kauas. Venematka saareen on lyhyt ja hoituu soutuveneellä. Tämä olikin Karun ensimmäinen kerta veneessä. Onneksi löytyi pelastusliivit mitkä nipinnapin mahtui vielä Karun päälle.

Veneeseen Karu meni vähän empien ja sitten sitä alkoi jännittämään niin paljon että olisi tullut mielummin samantien veneestä pois. Karu tuli veneessä ihan liki eikä uskaltanut liikuttaa jalkojaan mihinkään. Saaren rantaan päästessä tulikin kiire kuivalle maalle ja hirveät hepulit ja rallit piti vetää kun jännitys purkautui. Karu kävi koko saaren läpi ja juoksi ja ravasi ees taas!

Kyllä Karu malttoi rauhottuakin välillä, mutta vain hetkeksi. Tekemistä oli liikaa. Rannassa piti käydä kahlailemassa vähän väliä, sitten löytyikin kuollut lintu mitä piti heitellä ja kimalaisen pörräyskin piti tutkia (onneksi ei päässyt pistämään vaikka Karu sen suuhunkin yritti ottaa). Ja kun jokainen teki omia juttujaan eri puolilla niin pitihän käydä tarkastamassa mitä kukin oli touhuamassa. Kottikärrykin tuli Karulle ihan uutena asiana ja sitä piti kovasti tarkkailla.

Kun sitten me ihmiset rauhoituttiin syömään yhdessä pöydän ääreen, Karu simahti pöydän alle. Kauaa ei kerennyt poloinen nukkua kun tuli uusi ryhmä ihmisiä saareen, Karulle neljä tuntematonta ja yksi vajaa vuoden ikäinen vauvelikin. Vauvoja ei Karu ole tainnut edes tavata. Karua selvästi vähän jännitti uudet ihmiset, mutta kävi haistelemassa ja tervehtimässä jokaista aina välillä. Sitten Karu ja vauva pääsivät tutustumaan, vauva oli äitinsä sylissä ja Karu päästettiin lähelle, pidin pannasta kiinni. Vauva oli koiriin tottunut eikä ollut moksiskaan kun Karu antoi pusuja naamalle. Mutta sitten tapahtui jotain Karun mielestä tosi pelottavaa(?) ja Karu murisi. Vedin Karun tilanteesta pois ja Karu lähti sitten itse kauemmaksi. Murahtaminen oli yllättävää, koska Karu antoi pusuja ja meni mielellään haistelemaan, mutta jotain ilmeisesti tapahtui Karun näkökulmasta. Karu tuli uudestaan lähemmäs kun vauva konttasi, mutta en päästänyt ihan iholle asti vaikka Karu olisi mielellään mennyt haistelemaan ihan lähelle.

Itse luulen, että Karu oli kuormittunut jo muutenkin uudesta paikasta, venematkasta, uusista ihmisistä ja oli Karu varmasti väsynytkin. Ja minä pidin vielä pannasta kiinni. Niin en usko että se paljoa vaati, että Karu tunsi olonsa ahdistuneeksi ja murisi. Murinahan on vain koiran tapa kertoa että nyt pelottaa ja haluaa tilaa. Sitähän Karu sitten tekikin, meni kauas pois tilanteesta. Mutta oli kiva, että Karu halusi kuitenkin itse tulla takaisin omaehtoisesti houkuttelematta. Jos se vain tapaisi vauvoja enemmän, niin uskon että ei se niistä olisi moksiskaan. Seuraavaa kertaa varten on hyvä tiedostaa että Karua vauvat kovasti jännittävät.

Rankkaa on!

Venematka takaisin meni vähän vähemmän jännittävästi, mutta ei taaskaan Karu uskaltanu jalkojaan liikuttaa mihinkään suuntaan. Autoon Karu hyppäsi mielellään, kun tiesi että pääsee kotiin lepäämään. Sitten me kaikki levättiinkin koko seuraava päivä.

"Äkkiä kotiin kiitos!"

Verijälkeen tutustumassa

Käytiin Karun kanssa tutustumassa verijäljen saloihin. Mentiin sillä ajatuksella, että katsotaan tykätäänkö ja onko meidän juttu. Ja voin ekan tunnin jälkeen voisi sanoa että on meidän juttu!

Ensin sisätiloissa oli naudan verta purkeissa. Yhdessä huoneessa oli yksi purkki, jossa testattiin miten koira reagoi hajuun ja toisessa huoneessa oli sitten rata, jossa useampi veripurkki ja sitten tyhjiä "valepurkkeja". Karu reagoi vereen olemalla äärimmäisen kiinnostunut hajusta! Haisteli niin tarkkaan ettei herkutkaan aluksi kelvanneet. Sitten nuoli kovasti purkkia josta veren haju tuli. Aikansa haisteltuaan Karu oli valmis jo seuraavaan huoneeseen, jossa kävi veripurkit läpi yksi kerrallaan. Yritin palkkailla aina kun haisteli purkkia, mutta musta tuntuu että parempi palkka oli se että sai haistella verta, eikä ne namit. Hajuttomista purkeista ei ollut kiinnostunut, mutta jokaisella verellä kävi tarkkaan nuuskuttamassa. Karu selvästi ymmärti mikä oli homman nimi.

Pienen tauon jälkeen mentiin ulos, jossa oli pari veripurkkia ja lopuksi kauriin sorkka. Karu oli niin innoissaan menossa, että eka veripurkki jäi huomaamatta, mutta toisen hoksasi. Sitten Karu sai sorkasta vainun ja ai että se oli jännä! Karu haisteli sorkkaa tosi tarkkaan ja otti sen sitten suuhun, ihana aarre! Karu sai sitä kantaa aikansa ja palkkailin sitten märkäruoalla. Suostui luopumaan sorkasta ottaakseen märkäruokaa. Sitten sai sorkan takaisin. Karu tuli minulle oikein esittelemään että katsoppas minkä aarteen löysin! :D Ohjaaja oli sitä mieltä, että ehdottomasti Karu on valmis oikealle verijälkitunnille metsään. Ja sinne mennään heti kun meille sopiva tunti tulee myyntiin!

Saatiin myös tuo sorkka mukaan kotiin! Tosi upeaa! Sillä voidaan harjoitella metsässä ilman verijälkeä, että Karu vain etsii sen jostain minne sen piilotan. Sitten tuon upean sorkkapalkinnon voi yhdistää myöhemmin siihen verijälkeen, että Karu tietää sen olevan jäljen jälkeen palkintona.

Nosessa Karulla on mennyt loistavasti pari viime kertaa. Esiteltiin sille taas pahvilaatikot. Viimeksi se ei mennyt kauhean hyvin, tai Karu ei jotenkin muistaakseni sitä oikein ymmärtänyt. Nyt meni jo paremmin! Ensin oli laatikossa reikä jossa oli haju ja jonka Karu hienosti ilmaisi. Sitten oli kaksi huonetta täynnä pahvilaatikoita joissa yhdessä haju, Karu taitavasti löysi molemmista huoneista oikeat laatikot! :) Karu myös vahingossa astui yhden pahvilaatikon päälle jolloin sen tassu meni siitä läpi. Hieman kömpelö mies hän on. Ei tosin ollut asiasta moksiskaan vaan jatkoi etsimistä.

Täytyy sanoa, että Karu on yllättävän hyvä harrastuskoira. Kun Karu meille tuli, ei mulla ollut mitään suunnitelmaa tai tavoitteita, vaan ajattelin että katsotaan mistä se tykkää - jos tykkää mistään. Mutta kaikki hajuharrastukset ovat olleet Karulle todella mieleisiä ja sille luontaista, eli ihmisen jäljestäminen, nose ja nyt tuo verijälki. Lisäksi jumppaaminen on Karun mielestä tosi kivaa, kuin myös pienet hooperskokeilut. Karu tykkää tehdä yhdessä asioita mutta myös ajatella itse.