Savumuikkuja, haukea ja muuta mukavaa ruokalistalla

Tilaan Karulle aina kerralla pari 16kg laatikkoa sika-nautaa pakkaseen ja olen yrittänyt opetella että milloin pitää tilata seuraava satsi ennenkuin liha loppuu. En vielä oikein hallitse tätä taitoa, joten nyt kun lihalaatikon pohja on uhkaavasti näkyvissä, pitää peruslihan lisäksi keksiä useammin jotain muuta täytettä. Onneksi sain taas satsin possun sydäntä ja kieltä, joten niitä tuli pilkottua sopivan kokoisiksi paloiksi ja pussitettua pakkaseen. Myös päiväyksen ylittänyt paketti pakastesavumuikkuja pääsi Karun ruokalistalle. Savumuikut ovat Karun ehdoton lemppariruoka! Omasta pakasteesta löysin pussin haukifileitä. Olin juuri tehnyt tuoreesta hauesta paljon haukipihvejä, joten ajattelin että nuo vanhat haukifileet saisi sitten Karu. Keitin ja soseutin hauet, niin ei tarvinnut ruodoille tehdä mitään sen kummempaa. Kananmunistakin menee silloin tällöin päiväys ohi, joten Karu saa ne jos vain tuoksuvat ja näyttävät vielä hyvältä. Noseworkiin sitten on omat ruoat, eli koiranmakkaraa tai purkkiruokaa, joka sitten korvaa aina yhden ruoka-aterian. Karu syö siis kahdesti päivässä.

Pilkotut sydämet ja kielet.

Eilen Karu sai ensimmäistä kertaa elämässään broilerin koipireiden. Oli Karu ihmeissään. Karu nuoleskeli sitä pitkään ja kokeili hampaillaan että mistä sitä aloittaisi syömään... Kun sitten vihdoin hampaat puraisi lihaan, oli se äkkiä syöty. Aamulla oksenti pari pientä ruston palaa ulos, mikä oli odotettavissa. Oikeastaan luulin että olisi oksentanut enemmänkin.

"Jokojokojoko saan luvan??"

Tänä aamuna Karun ruokalistalla oli: pellavasiemenrouhe 3rkl turvotettuna, lisäravinteet, maksaa nokare, raaka kananmuna, keitettyä haukea, sika-nautaa sekä possun sydäntä ja kieltä. Jos Karu saa pelkkää sika-nautaa, annosmäärä kerralla on noin 360-400g. Kuitenkin sydän ja hauki ovat sen verran vähärasvaisia, että annan ruokaa sitten enempi. Illalla menu on: pellasiemenrouhe 3rkl turvotettuna, lisäravinteet, sika-nautaa, sydäntä ja savumuikkuja.

Tämän aamun ruokasatsi.

Karun paino oli tällä viikolla 48,7kg, eli taas vähän noussut. Selkäranka ja kylkiluut tuntuvat erittäin hyvin, joten painonnousu ei ole huono ollenkaan.

Karun virallinen silmäpeilaus

Karulla oltiin siis huomattu "rihma" silmässä, joten ajattelin että virallinen silmäpeilaus voisi kertoa mikä se oikein on. Samalla saa sitten tuloksen jalostustietojärjestelmäänkin.

Rihmalle löytyikin selitys, PPM-iris. Kennelliiton sivuilla lukee näin: "PPM (persistent pupillary membranes) ovat synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Tavallisimmin jäänteet ovat harmittomia lankamaisia rihmoja värikalvon pinnalla." Eläinlääkärin mukaan tämä rihma tuskin tulee ikinä vaivaamaan Karua. Vähän se rihma on eri asennossa kuin ennen, eli näköjään elää siellä silmässä omaa elämäänsä. Muuten silmät olivat terveet.

Jännitin tosi paljon, kuinka Karu lääkärissä käyttäytyy kun tullaan niin lähelle silmiä valon kanssa. Tippojen laitto meni yllättävän hyvin, Karu ei edes tajunnut kun laitoin tipat. Kun eläinlääkäri tutki Karun silmiä, hetken Karu malttoi olla paikoillaan, sitten se alkoi hammastelemaan kun kärsivällisyys loppui. Laitettiin kuonokoppa ja pidettiin Karua paikoillaan. Karulla meni ihan kunnolla hermot ja se alkoi pitämään älämölöä. :D Mutta pysyi paikoillaan eikä rimpuillut, päätään toki heilutteli vähän. Tutkimuksen jälkeen Karu olikin sitten taas ihan normaalisti eikä näyttänyt siltä että traumoja olisi jäänyt.

Keväisiä tunnelmia

Nosessa kun pidettiin hieman pidempi tauko, niin sen jälkeen on pitänyt tehdä vähän mieleen palauttavia harjoituksia Karun kanssa. Päätettiin että Karu saa etsiä ruokarasiaa, jossa on haju. Jos sillä tavoin ilmaisu saataisiin paremmaksi. Harjoituksia tehdessä muistui mieleen miksi rasioita en ole enää käyttänyt: kun Karu näkee rasian, se ei edes mene haistelemaan kun tietää jo löytäneensä rasian. Tein sitten useamman kätkön ilman rasiaa ja palkkasin heti hyvästä ilmaisusta ja hienostihan ne meni!

Korkeat kätköt eivät ole Karulle ongelma, Karu kiipeää mielellään ylös esim. tuoleille (kerran Karu piti auttaa alas tasolta mihin ei ollut tarkoitus kiivetä), mutta alhaalla lähes lattiatasossa olevat kätköt ovat vähän hankalempia - tai ei niin mielekkäitä.

Olin viikon kunnolla kipeänä eikä Karun kanssa juuri muuta tehty kuin perus pissitykset. Välillä namien piilotusta tai luun syöntiä, mutta siis pääasiassa vain lepoa. Karu on siitä huippu tyyppi, että se osaa ottaa rennosti. Karu ei ala hyppimään seinille tai tuhoamaan paikkoja jos mitään ei tehdäkkään useampaan päivään. Karu ei tule edes komentamaan tai muutenkaan häiriköimään että jotain tekemistä pitäisi olla. Niin sanotusti tyytyy kohtaloonsa.

Karu pysyy edelleen hyvin irti (syrjäisissä metsissä uskallan päästää vapaammin liikkumaan), nykyään se tosin uskaltaa mennä jo pois näköetäisyydeltä, mutta juoksee sitten äkki takaisin kun huomaa ettei näe minua. Kohta pitää tarkemmin pitää Karua hihnassa, kun lintujen ja muiden eläinten poikaset alkavat liikkumaan maastossa. Kiran kanssa siitä ei tarvinnut huolehtia, kun Kira jätti pienet eläimet rauhaan, mutta Karu varmaan vaan söisi suuhun mahtuvat eläinparat... Kaikki pienet ja nopeasti liikkuvat asiat kuten lentävät lehdet saavat Karun heti jahtaamismoodiin.

Olen opettanut Karulle alusta asti, että ulos mennessä täytyy ensin istua ja luvan saa tulla ulos vasta kun minä sanon. Tuli hyvä muistutus, miksi tämä on ollut todella tärkeä opettaa. Eräs aamu normaaliin tapaan oltiin lähdössä aamupissille ja Karu istui nätisti ja odotti kun avasin oven. Astuin ovesta ulos ja katsoin että reitti on selvä, kun huomasin että yläpuoleltani räystäältä tippui orava maahan noin metrin päähän minusta! Se pari sekuntia siinä ihmetteli ja lähti sitten juoksemaan. Jos Karu olisi mennyt ensin ulos, olisi se voinut olla oravan viimeinen aamu.

Ei se kevät niin vain tulekaan. (11.4.)

Ihan itse tein!

Olen ulos laitellut Karun karvoja lintuja varten. Tiaiset ovat käyneet tutkimassa, mutta ei ole oikein kelvannut. Eräs aamu pääsin onneksi todistamaan, kun töyhtötiaispariskunta kävi nappaamassa nokat täyteen pehmeää ja lämmintä Karun karvaa! :)